Puhutaan ruuhkavuosista, käydään läpi kriisejä ja haetaan niihin vertaistukea. Mitä jos en sovikaan kaavaan johon koen muiden taipuvan elämän myrskyjen keskellä. Raadolliset tunteet ja kysymykset joita huudan yksin ilmaan.

Loputon itku ja tuska. Ilo ja riemu. Huoli ja halauksen puute. Yksin, aivan helvetin yksin.

Edellä pohdintoja joita olen kalenterini kulmaan kirjoitellut viimeisen reilun vuoden aikana. Olen nainen, ikää vielä alle neljäkymmentä. Minulla on kolme lasta. Olen eronnut. Sanoin sen ääneen, kirjoitin. "Olen eronnut." Yllättävää mutta kyyneleet valuvat silmistäni samalla kun sanon sen ääneen.

Eromme on ollut minulle hyvästä, voin hyvin. Miksi itken? Itken koska en onnistunut säilyttämään lapsilleni ehjää perhettä, vanhempia jotka ovat yhdessä ikuisesti. Olen aina kuvitellut kaikkien vaikeuksienkien keskellä vuosikausien ajan että pystyn elämään avioliitossa jossa olen tyytymätön. Onneton ja joudun tukahduttamaan minuuteni.

Eron jälkeinen elämäni on sisältänyt monia vaiheita. Mieletön vapauden tunne, suru, yksinäisyys, vahvuus, ilo, häpeä, ylpeys. Olen käynyt läpi varmaankin kaikki tunnetilat joita ihminen voi käydä. Onneksi minulla on ystäviä joihin voin turvata, he keksivät tekemistä ja auttavat jos pyydän. Pyydänkö? No en tietenkään.

Minut tunnetaan vahvana naisena joka nauraa paljon ja auttaa muita. Työssäni olen esimiesasemassa ja johdan organisaatiota joka vaatii minulta paljon aikaa ja kykyä toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Lapseni ovat teini-iässä, nuorin vielä alakoulussa. Ystäväni ovat naimisissa, muutamia sinkkuja, osa eronneita mutta uusissa suhteissa. Minä ja mieheni olimme juuri se pariskunta joka antoi muille toivoa ikuisesta rakkaudesta ja avioliitosta, eivät uskoneet eroamme. Minä olen se nainen joka luotsaa kaikki tilanteet, on vahva ja huolehtii muista. En minä ketään tarvitse. Hetkittäin en usko itse tätä vaikka sellaisena minut tunnetaan.

Miksi kerron näistä piirteistä? Blogissani tulen käymään läpi yleistyksiä vahvoista naisista, hyvin henkilökohtaisella tasolla. Rohkeasti revin auki haavat ja lähden liikkeelle miksi joku haluaa lähteä tasaisesta, tavallisesta liitosta johon ei sisälly väkivaltaa, alkoholia tai muuta suurta kriisin aihetta. Olen ehjä, olen rohkeasti minä. Vahva ja herkkä. Olen kokonainen ja ylpeä itsestäni.